Varoitus kaikille oikeille punttimimmeille ja -pojille! Seuraavana tulevana tunnustus ja testitulos saa teidän todennäköisesti tukehtumaan aamukahveihinne.
Kävin nimittäin tiistaiaamuna tekemässä salilla penkkipunnerrustestin, jossa halusin kokeilla, paljonko yhden toiston maksimini on tällä hetkellä. Tällaisen testiin ryhtymisen taustalla ovat erinäisistä "hiihto-oppaista" luetut voimajutut sekä toisaalta jo nuorena pikkuhiihtäjänä koetut nöyryytyksen hetket aluevalmennusryhmään hakiessa. Olen, jos ei vielä ole käynyt ilmi, siis aina ollut hiihtäjänä varsin jalkapainotteisesti etenevä ja sauvat ovat seuranneet mukana lähinnä pystyssä pysymisen tukena.
Kun 16-vuotiaana hain hiihdon aluevalmennusryhmään, en ollut vielä koskaan tehnyt voimaharjoittelua ellei kotona tehtyjä vatsa- ja selkäliikkeitä sekä erilaisia loikkaharjoituksia lasketa. Melkoisena shokkina hakutesteissä oli vastassa penkkipunnerrustesti, jossa piti tehdä minuutin aikana mahdollisimman monta toistoa tangolla, johon oli lastattu rautaa puolet omasta painosta eli minulle tuolloin 27,5kg. Minuutin aikana yritin ja yritin, ähisin ja puhisin, mutta lopultakaan en saanut aikaan yhtään hyväksyttyä nostoa. Vatsalihastestissä sekä mattojuoksutestissä suoriuduin vähintään muiden tasolla, jopa keskimääräistä paremmin, mutta ilmeisesti tuolloin käsivoimien merkitys hiihdossa katsottiin 16-vuotiaalla tytöllä suuremmaksi kuin kestävyyskoneen ja kohtalonani oli jäädä tuon ryhmän ulkopuolelle. Jälkikäteen tapahtunut ja eritoten oma tulokseni hymyilyttää, mutta tuolloin homma tuntui melko epäreilulta ja katkeralta.. Ja päättyi lopulta siihen, että loppukesästä minua alkoi kiehtoa enemmän ajatus pyöräilijäksi tulosta kuin hiihtäjäksi tulosta.
Tosipyöräilijähän ei puolestaan tunnetusti juokse, eikä myöskään treenaa käsiä, joten tuota kesää seuranneiden n. 8 vuoden aikana ei lenkkitossujen pohjat paljoa kuluneet, eivätkä myöskään pulkannaruja muistuttaneet kädet juuri vahvistuneet. Polvionnettomuutta seurasi n. 8kk aktiivisempi salilla käynti, josta siirrryin uima-altaaseen, joten vasta ihan viime vuosina kädet ovat saaneet osakseen ympärivuotista aktiivista harjoittelua, vaikkakaan varsinaista yläkropan/käsien punttitreeniä en ole käytännössä tehnyt.
Mutta nyt kun kootut selitykset ja onnettomien pulkannarujen taustat on käyty läpi, on ehkä aika paljastaa, paljonko rautaa nousi.
Uusi penkkiennätykseni, yhden toiston maksimi, on nykyään hurjat 40kg! Iloinen yllätys ja minusta hurjan iso painomäärä, muille varmaan lämmittelypainot :)
Kunhan vain saan koottua itseni lopullisesti kasaan 11 vuoden takaisesta pettymyksestä ja katkeruudesta, aion myös koittaa, millaisen tuloksen nykyään saisin tuossa 16-vuotiaan pikkuhiihtäjän kohtaamassa penkkitestissä. Maksimituloksen perusteella tulen saamaan tällä hetkellä puolet painostani ylös ainakin enemmän kuin nolla kertaa, vaikka nykyisin joudunkin latomaan painoa tankoon tasan 30kg (tai 29,5kg olisi ihan oikea määrä, onhan naisen oltava tarkka siitä, millaisia tietoja painostaan julkaisee).
Samalla haastaankin tätä lukevat samanlaisiin testeihin, olisi hauska kuulla, kuinka heikko olen teihin verrattuna! Vai onko kenties tuo 11 vuoden takainen hieman hämärryttänyt käsitystäni siitä, mikä on yleinen voimataso naisliikkujilla..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti