Metsässä rimpuilu jatkui siis tiistai-iltana trail cupin toisen osakilpailun parissa. Paikalle oli saapunut vieläkin isompi joukko juoksijoita kuin ensimmäiseen osakilpailuun ja myös lisää tuttuja kasvoja. Kävimme ennen starttia jo edellisessäkin tekstissä mainitun hiihtävän kaimani kanssa kiertämässä osan reitistä - alku oli lupaavan helppoa, mutta no... kilometrin jälkeen ei sitten enää ollutkaan niin helppoa ja olipahan loppuun tehty väsyneiden kisaajien iloksi myös pieni ojan ylitys lankkua pitkin ja pari pientä pätkää, joista ainakaan minun silmäni eivät erottaneet polkua vaan ihan rehellistä "ryteikköä", helppokulkuista sellaista toki, kun minäkin siitä juoksuaskelin kuljin läpi. Jo ennen starttia siis tiesin, että tulisin olemaan vieläkin huonompi menijä kuin ensimmäisessä osakilpailussa, johon lähdin mistään autuaan tietämättömänä mukaan. Siitä huolimatta odotin jälleen hauskaa kokemusta ja hyvää treeniä.
Ne sainkin! Juoksijaryhmä starttasi jälleen matkaan vauhdikkaasti ja tällä kertaa en lähtenyt väkisin rynnimmään kenenkään edelle vaan otin sopivan paikan ryhmästä. Nyt "paikan valinta" onnistuikin paremmin kuin ensimmäisessä kisassa, sillä polulle saavuttaessa en ollut kenenkään tiellä, eikä kukaan toisaalta ollut minun tiellä, vaan sain mennä omaa vauhtiani ensimmäisten juurien ja kivien yli ja niin saivat myös muut lähellä juosseet. Teknisten pätkien alettua jono venyi hyvin nopeasti pitkäksi ja rantapolun minulle erittäin vaikeissa juurakoissa jäin edellä menneestä ryhmästä varovaisuuttani niin paljon, että hetken päästä juoksin metsässä ihan yksin.
Polun lähtiessä nousemaan takaisin ylöspäin kohti Pirunvuorta ja Tuomikalliota, alkoi ilmeisesti alkumatkasta kiirehtineillä askel painaa, kun taas minä ainoasta vahvuudestani - ylämäistä - innostuneena juoksin edellä meneviä kiinni ja pääsin tekemään myös ohituksia. Viimeisen kahden kilometrin alkamista osoittaaneella kyltillä alkoi edessä vilkkua jotakin punaista, jonka päätin vielä juosta kiinni. Punainen selkeästi tuli lähemmäs aina ylämäissä ja teknisesti helpoissa kohdissa, joissa pääsin ja uskalsin juosta kunnolla, mutta karkasi kauemmas jokaisessa alamäessä ja vähänkään teknisessä kohdassa. Viimeisellä kilometrillä kävin vielä nenilläni märissä juurissa ja pehmeässä mudassa ja luulin jo punaisen karanneen lopullisesti.
Tiesin kuitenkin kisaa edeltäneen pienen tutustumiskierroksen perusteella, että lopussa olisi luvassa useampi sata metriä hiekkapintaista latupohjaa ja vain pieni polkupätkä sen keskellä, joten kun matkalla tehdyn havainnon perusteella olin selvästi juoksuvahvempi kuin edellä mennyt punapaitainen, päätin vielä yrittää. Toista kertaa koskaan missään lajissa ohitin jonkun loppusuoralla (kerran olen onnistunut siinä pyöräkisassa kaikkien näiden vuosien aikana) ja sainpahan loppukiriä pinkoessani maksimisykkeenkin kipuamaan yli 190 - lukemiin ensimmäistä kertaa ties miten pitkään aikaan.
Kuten ennakkoon arvelinkin, olin Kaupin kisassa kärkinaisiin nähden vieläkin huonompi kuin Lamminpäässä. 5,5km matkalla olin kerännyt kisan jälleen voittaneeseen Outi Ojaseen nähden tappiominuutteja peräti kuusi ja muutama edellisestä kisasta tuttu, takanani tuloksissa ollut nimi, oli nyt edelläni. Tulokset kokonaisuudessaan löytyvät täältä. Mutta hienoa oli jälleen, kisa ensimmäisen osakilpailun tavoin hyvin järjestetty ja ensi viikolla suuntaan taas lähtöviivalle samalla innolla kuin kahteen ensimmäiseenkin osakilpailuun. Ensi viikolla juostaan Lukonmäen ja Hervannan laskettelurinteen maastoissa, joskaan ilmeisesti rinnettä ei kisassa päästä kipuamaan, vaikka niin kovasti sitä olisin toivonut. Haastetta tosin varmasti riittää ainakin minun tasolle aivan riittävästi ilman rinnettäkin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti