Nyt kun istumalihaksia kysyneen matkustuksen jälkeen olemme ehtineet olla jo puolitoista vuorokautta perillä näissä postikorttimaisissa alppimaisemissa, on aika katsoa taaksepäin ja kerrata menneen ajomatkan vaiheet. Varoitus kaikille: TÄMÄ TEKSTI ON PITKÄ JA RASKAS. Kirjasin matkasta ylös 11 sivua "muistiinpanoja", hauskoja pieniä yksityiskohtia ja tietynlaisen oppaan siitä, kuinka tänne upeaan paikkaan pääsee autolla. Tähän minulla oli aikaa hyvin, sillä matkaseuralaiseni jakoivat keskenään ajovuorot ja oma tehtäväni oli vain ihastella (tai kauhistella) matkalla näkyviä asioita ja sain myös nukuttua melkein normaalit yöunetkin takapenkin kolosessani.
1. Matkustuspäivä = perjantai 18.10
Perjantaina olimme Tommin kanssa vielä molemmat töissä ja matka Tampereelta kohti Helsinkiä alkoi klo 15.30, kun Tommi haki minut kyytiin työpaikaltani Tampereen keskustasta. Matkalla poikkesimme Chebici pyörätalossa Järvenpäässä ja kävimme myös lomamatkan startilta tuntuneesti syömässä kaupan omistajan, Vesan ja vaimonsa kanssa. Järvenpäästä suuntasimme Helsingin Katajanokalle ja Viking Line -terminaaliin, josta laivamme lähti kohti Tallinnaa klo 21.30. Melko kovasta merenkäynnistä huolimatta laivamatka sujui hyvin ja perillä Tallinnassa olimme puolilta öin.
2. Matkustuspäivä = lauantai 19.10
Toinen matkustuspäivä aukeni sateisena Tallinnan aamuna. Matkustukseen valmistauduttiin aamulenkeillä, lajeina juoksu ja rullahiihto (allekirjoittaneella ensin mainittu) raekuuron saattelemina. Matkaan kohti Sveitsiä startattiin tasan klo 11.00 suuntana pitkä Via Baltica. Ensimmäinen pysähdys tehtiin Pärnussa pienen ostosreissun muodossa ja siitä suunnattiin kohti Latviaa. Reissun ensimmäinen maa oli kohta ajettu läpi.
Klo 14.10: Rajan ylitys Virosta Latviaan. Rajaa ylitettäessä päätettiin, että Latviassa ei nousta autosta, vaikka mikä tulisi. Matka taittui eväitä syöden (leipää, jogurttia, kolaa) sekä takapenkillä vastajulkaistun uuden Bridget Jones -kirjan parissa toki välillä maisemia katsellen.
Klo 15.30: Riikan ohitus, 300km ajettu (lasku käynnistetty Tallinnassa). Riikan ympäristössä näkyy selkeästi muuta Latviaa vauraampi alue, lomamökkejä, järviä, hotelleja ja jopa vesihiihtoon/wakeboardingiin tehty hyppyrialue. Riikan lähistöllä takapenkin matkustaja bongaa innoissaan myös lintuja: joutsenia, joiden etupenkin matkalaiset kylmästi toteavat olevan ankkoja. Valkoisia kuitenkin. Riikan jälkeen tien vieressä näkyy padottu tekojärvi ja voimalaitokset sen rannoilla. Tuntuu melkein kuin ajaisimme järven läpi.
Huomioina Latviasta olen kirjannut ylös mm. seuraavia asioita:
- paljon kasvihuoneita ja kasvimaita, läpiajajallekin selviää köyhän maan asukkaiden pyrkimys mahdollisimman suureen omavaraisuuteen
- Hesburgereita näkyy joka paikassa, Mc Donaldseja ei näkynyt ainakaan E67:n varrella yhtäkään
- erilaisten asioiden uudelleen käyttö, esim. vanhasta tuulimyllystä oli irrotettu siivet ja se oli muotoiltu kolpakon näköiseksi mainokseksi.
- Latviassa ajetaan kuin leveäkaistatiellä, ts. hitaammat ajavat käytännössä pientareella, jolloin nopeammat mahtuvat ohittamaan myös silloin kuin toinen auto tulee vastaan
- Tien varret miehitetty poliiseilla ja tutkilla. Nopeusrajoitusten kanssa suosittelen olemaan erittäin tarkkana
Klo 16.45: Rajan ylitys Latviasta Liettuaan Bauska -nimisen paikkakunnan jälkeen. Ajokilometrejä tässä vaiheessa 400km Tallinnasta. Latviasta selvittiin pysähtymässä, Liettuassa pysähdytään melko pian rajan ylityksen jälkeen paikallisella pienellä Nesteellä. Vessassa ei ole paperia.
Klo 17.30: Lähestytään Panevezysin kaupunkia. Vanhat muistot pyöräilykisareissulta tulevat mieleen lähes 10v takaa. Tien vieressä on hauska motelli, jonka pihassa on lentokoneita. Aurinko alkaa vähitellen laskea. Ennen Panevezysia käännytään E67:aa pitkin Kaunas/Vilnius -suuntaan. Via Balticalla enemmän rekkoja kuin henkilöautoja.
Klo 18.15: Bridget Jones - kirja luettu. Haikaranpesiä, kirkkoja ja hautausmaita näkyy ikkunasta jatkuvasti. Tiet viivottimella vedetyn suoria. Toisen kirjan aloitus samantien harmaiden talojen keskellä.
Klo 18.45: Moottoritie alkaa, vihdoin. Varsovan nimi ilmestyy kyltteihin ekaa kertaa. Reitillä on myös ensimmäinen alamäki!
Klo 20.00: Pysähdys Statoilille hieman ennen Puolan rajaa. Matkaseuralaiseni ovat sisällä huoltiksella, minä sen ulkona olevissa vessoissa (joissa norjankielisiä lappuja mm. hätäpainikkeissa). Kun tulen vessasta n.7m päässä huoltoaseman lasi-ikkunoista parkissa olevan automme ovella on vieras mies. Minut nähtyään mies kävelee äkkiä omalle Puolan rekkareissa olevalle autolleen ja kaasuttaa kaikessa rauhassa pois. Taisi käydä kokeilemassa onneaan, josko tyhmät suomalaisturistit olisivat jättäneet auton ovet lukitsematta. Suositus Liettuaan ja Puolaan: lukitse auton ovet ja jätä aina joku "vahtimaan" autoa.
Klo 20.05: Rajan ylitys Liettuasta Puolaan, ajokilsoja 670km. Samalla hetkellä kojelautaan syttyy rengaspaineiden varoitusvalo. Takapenkin hermoilijan ensimmäinen ajatus: entä jos autommee murtautumista yrittänyt mies laittoikin renkaaseemme piikin ja odottaa nyt jossain pimeällä tienpätkällä automme hajoamista ja tulee sitten ryöstämään meidät. Pysähdymme seuraavalle huoltoasemalle, jossa on myös pieni kauppa (kunnon lihatiskillä!). Autossa kaikki onneksi kunnossa ja matka jatkuu. Varoitusvalo ei syty enää kertaakaan ennen perille pääsyä.
Alkumatkan huomioita Puolasta:
- rekkajonot PIIIIITKÄT
- mutkikkaampi ja vähitellen mäkisempi tieosuus alkoi rajan ylityksestä
- raskasta ajella Puolan läpi kun jatkuvasti maantierajoituksesta hiljennetään taajamanopeuksiin. Välillä taajamien välillä vain muutamia minuutteja reippaampaa nopeutta
- Puolassa vieläkin enemmän kirkkoja ja hautausmaita kuin edellisissä maissa.
- Puolassa ei enää juurikaan Nesteitä tai Hesburgereita tai muuta suomalaista. Sen sijaan Mc Donald'sien määrä kasvaa
Klo 23.00 (ajat Suomen aikaa, paikallista aikaa klo 22.00): Lomza -niminen kaupunki ohitettu Puolassa keskellä ei mitään. 12h matkustusta takana. Väsyttää ja puuduttaa, ulkona pimeää. Matkaa tehdään rekkaa peesaten keskimäärin 70km/h.
3. Matkustuspäivä = sunnuntai 20.10
Klo 00.15: vessatauko Orlen - huoltiksella Pultuskin kaupungissa jossain Puolassa. Hämmentävän siisti vessa. Silmät lupsuen päätän pysyä hereillä Varsovan ohitukseen asti. Lämpötilaa auton mittarissa 4,7C
Klo 00.50: Varsovan ohitus, ajokilsat 1000km, puhdasta ajoaikaa n.13h, taukoja matka-ajasta siis n. 45-50min. Kaupunkia kohti saavuttiin pleksien reunustamaa isoa tietä pitkin. Liittymä, josta piti ajaa oli suljettu - kuski onneksi hereillä ja pääsimme lopulta oikeaan suuntaan (Poznan, tiet S8 ja A2) isolla Varsovan kehätiellä. Varsovaan saavuttaessa "moottoritie" täynnä liikennevaloja, jouduttiin hermoja raastavaan punaiseen aaltoon keskellä yötä. Hermot meinasi mennä väsyneillä matkaajilla.
Klo 01.00 - 08.15: nukun onnellisesti makoisia yöunia välillä heräillen. Kuskit paahtavat menemään koko ajan, välillä toki uni- ja ajovuoroja vaihdellen. Uneni aikana ajamme tietä A2, jossa on myös käytössä tietullit. Näitä maksamme euroissa kaiketi n.65-70 slotya eli n.20e, luottokortit onneksi kelpaavat, sillä Puolan rahaa emme tätä läpiajoa varten vaihtaneet lainkaan. Herään ekan kerran klo 05.00, jolloin ajokilsoja kertynyt jo 1450km Tallinnasta ja olemme yhä Puolassa.
Klo 5.30 (eli paikallista aikaa 4.30): Tauko huoltoasemalla, Saksa alkaa näkyä ja samalla ylitämme rajan, josta kertoo pelkästään tien varressa oleva kyltti. Kilsoja Berliiniin alle 100 jäljellä tietä 12/E30, paikkakuntana Frankfurt am Oder (se tuntemattomampi Frankfurt). Lämpötila auton mittarissa 13C. Yritän pysyä Berliiniin asti hereillä, mutta vaivunkin unten maille.
Klo 6.45: Havahdun hetkeksi hereille. Berliini ohitettu, matka taittuu kohti historiantunnilta tuttua Dresdeniä.
Klo 8.15: Herään lopullisesti sunnuntaipäivää. Dresden ohitettu, lähestytään Chemnitziä. Maisema alkaa olla mäkinen, sää sateinen, mutta lämmin. Ajokilsoja tässä kohtaa 1775km. Aamu alkaa muuttua valoisammaksi. Vielä ollaan entisessä Itä-Saksassa, kuvittelen nähneeni vilaukselta entisen keskitysleirin rautatien kyljessä. Luultavasti tosin takapenkkiläisen mielikuvitus vain laukkaa.
Huomioita Saksasta:
- tuulimyllyjä ja aurinkopaneeleita joka paikassa PALJON. Ydinvoimasta luopumisen suunnitelmat näkyvät.
- talokanta huomattavan erilaista edellisiin maihin verrattuna, myös isoja teollisuusrakennuksia yms.. enenevissä määrin. Joka kaupungissa luonnollisesti VW - verk. Burger Kingit ilmaantuvat tien varsille mäkkäreiden rinnalle.
- Autobahnin varressa tasaisin välimatkoin pysähdyspaikkoja, joissa mm. kunnon siistit vessat. Tiemaksut vain raskaalle liikenteelle. Hätäpuhelimia tien varsilla.
- Octavialla pääsee 200km/h nopeuteen ainakin alamäessä
- autokanta poikkeaa huomattavasti suomalaisesta, suositaan ns. kotimaista, hienoja autoja
klo 9.50 (paikallista 8.50): Bayreuth, Tampereen yliopiston vaihtokaupunki, jonne lasketaan hirmuista alamäkeä pitkin.
klo 10.25: 2000km ajokm täyttyy, ajoaikaa 22h15min, koko matkan kesto 23h25min.
klo 11.00: Pysähdys Serways - huoltiksella. Nürnberg ohitettu juuri. Ajetaan tietä E45. Huoltiksen poika vaihtaa kielen kanssani englantiin. Ilmeisesti saksani ei vakuuttani. Tonava ylitetään Ingolstadin kaupungin liepeillä klo 11.30.
klo 12.00: Münchenissä! Tien varresta bongattu niin Bayern Münchenin kotistadion kuin olympiastadionkin. Ajokilsoja 2150km, puhdasta ajoaikaa 24h. Suunnaksi otetaan Garmisch Partenkirche. Harhaanajoja Münchenin keskustassa vain kaksi. Lämmintä 17,5C. Münchenistä poistuttaessa bongataan autobaanalla punainen MB SLS AMG, kuulemma kova auto, sekä mm. avoautoja kesätyylillä katot avoinna. Lämpötila kohoaa 20 asteeseen! KESÄloma :)
klo 12.40: ALPIT NÄKYY!!!
klo 13.10: Garmisch Partenkirchen, ajokilsoja 2260km. Lumihuippuisia vuoria. Bongattu myös Zugspitze, Saksan korkein vuorenhuippu. Garmischista suuntana Itävalta (Ferpassin kautta Imstiin ja siitä kohti St. Moritzia).
klo 13.33 (paikallista 12.33): Rajan ylitys Saksasta Itävaltaan, ajellaan pientä vuoristotietä. Traktori edessä, vauhti siis minulle sopiva.
klo 14.15: Pysähdys Tarrenzin Shellillä. Jätskiostoksille t-paitasillaan. Ajetaan Itävallassa pieniä teitä, ettei tarvitsisi pienen matkan vuoksi ostaa 7pv:n passia paikallisille moottoriteille.
klo 15.13: Poistuminen Itävallasta (kontorollikohta) "no man's landille".
klo 15.25: Sveitsin tullikontrolli. Tulee olo, että kohta vihdoin ollaan perillä. Vuoret vain kasvaa kasvamistaan. Takapenkkiläinen kurkkii innoissaan ulos ikkunoista. Ajokilsoja 2380km, ajoaikaa 28h25min. Tulli on Martina -nimisessä kylässä.
klo 15.40: Scuolin kylä. Lumiset huiput piiloutuvat pilviin. Pelottava tie. Luotan kyllä omaan kuskiin, mutta en vastaantuleviin. Minua lohdutetaan sanomalla, että kyllä ne vastaantulijatkin haluavat pysyä hengissä = omalla kaistallaan. Tietä myös korjataan ja välillä pysähdymme väliaikaisiin liikennevaloihin odottamaan vastaantulijoita. Tiellä paljon kalliita autoja. Puhutaan sveitsiläisistä rekkareista, jotka ovat omalaatuisia. Nähdään mm. auto, jonka rekkari kertoo sen olevan Graubündenin kantonissa 355:n autonomistajan. Rekkarit eivät siis ole autokohtaisia, vaan omistajakohtaisia ja pieniä järjestysnumeroita myös myydään kalliilla hinnoilla.
klo 16.10: Lähestytään Zerneziä. Vuoristojuna nähty! Sen erikoisuutena on kapeampu raideväli kuin tasamaan junilla.
klo 16.23: S-chanfin kylässä. Ollaan saavutettu se korkeus, jolla kohdekylä sijaitsee. Ei siis enää mutkaista tietä hirveästi edessä.
klo 16.35 (paikallista aikaa 15.35): Saavutaan Beverin kylän kautta kohteeseen, Samedaniin! Takapenkin matkustaja on onnellinen: edessä on melkein kaksi viikkoa upeissa maisemissa ihanassa sveitsiläistalossa asuen.
TALLINNA - SAMEDAN: AJOKILSOJA 2452KM, AJOAIKA 28H, KOKO MATKAAN KÄYTETTY AIKA 29H 35MIN.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti