Reilu viikko sitten urheiluelämäni koki yllättävän, mutta erittäin suurella ilolla vastaanotetun käänteen. En lähde käsittelemään asian yksityiskohtia, mutta viikko sitten pääsin tutustumaan ihmiseen, jonka kanssa tulen lähtitulevaisuudessa viettämään paljon aikaa yhdessä.
Kyse on nuoresta tamperelaisesta hiihtäjästä nimeltä Ville Mäntynen. Ville on voittanut vuonna 2013 kehitysvammaisten Special Olympics Talvimaailmankisoissa kultaa (henkilökohtainen) sekä pronssia (viesti). Jos haluatte, Villestä voi käydä kurkkaamassa lisätietoja hänen teamup - faniprofiilisivultaan ja hänestä tulette varmasti myös kuulemaan lisää täällä blogissakin.
Viikko sitten aloitin Villen avustajana, siis treenikaverina ja "apukoutsina". Itse kisasuorituksissa en tule olemaan mukana (muuten kuin kannustamassa), mutta pyrin olemaan mahdollisimman usein erityisesti kovissa treeneissä Villen mukana sparraamassa ja auttamassa. Kahden ensimmäisen yhteisen lenkin perusteella saa avustava treenikaveri-apukoutsi pysytellä varsin hyvässä iskussa itsekin, jotta pysyy menossa mukana :)
Kohta 18 -vuotinen urheiluharrastukseni on siis saanut vihdoin oikean tarkoituksen: voin auttaa toista ihmistä kohti isoa tavoitettaan sen avulla, urheillen hänen kanssaan. Ja samalla minusta tuntuu, että saan takaisin vähintään yhtä paljon kuin pystyn itse antamaan. Olen innoissani ja onnellinen, että minulla on mahdollisuus olla tässä mukana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti