Nyt siis päästään vihdoin niiden lupaamieni kisaraporttien pariin. Töiden ja omien treenien lisäksi on lähinnä tullut katseltua olympialaisia kaikkina väliaikoina, niin tallentavan digiboksin kuin erittäin mainion Ylen Sotshi Areenan avustuksella, jonka olen ladannut myös kännykkääni. Muutama riemunkiljaisukin kotisohvalla on havaittu, kun lukuisia suosikkiurheilijoitani on onnistunut erinomaisesti ja muutama heistä jopa saavuttanut ensimmäisiä (kultaisia) olympiamitaleitaan. Minulle ei juuri ole merkitystä suosikkiurheilijani kansalaisuudella (bonusta toki saa norjalaisuudesta), vaan enemmänkin takerrun niihin tuntemuksiin, joita kyseinen urheilija telkkarinkatsojassa herättää erilaisilla eleillään, tavoillaa, tyylillään tai muilla vastaavilla seikoilla. Ja montako naiskatsojaa voi kieltää, ettei olisi hauskaa, kun vaikkapa Ranskan Martin Fourcade menestyy ampumahiihdossa ja on sen jälkeen ruskeine nappisilmineen kamerakuvan keskipisteenä? :D
Mutta jotta tästä ei tule kilometrin pituista kirjoitusta, jossa käyn läpi jokaisen talviolympialaisissa esiintyvän suosikkiurheilijani ominaisuuksia, lienee parempi siirtyä itse asiaan eli omiin kisaraportteihini. Helmikuun toisen päivän Pyrinnön hiihdoista alkoi pieni viikon mittainen kisaputki, jossa seuraavaan sunnuntaihin mennessä kertyi kaksi kisaa lisää. Heti tiistaina 4.2. osallistuin Lempäälässä juniorien pk-hiihtojen ja veteraanien pm-hiihtojen yhteydessä järjestettyyn varsinaisen kilpailun ulkopuoliseen ns. yleiseen sarjaan, jossa lisäkseni hiihti kaksi mieshiihtäjää. Tartuin innolla mahdollisuuteen saada yksi kisastartti lisää tässä onnettomasti alkaneessa kisatalvessa ja olipa panoksena myös hieman osuuden valintaa Hämeen viestiä varten.
Lempäälässä hiihdettiin pertsalla melko haastavassa voitelukelissä, sillä osa reitistä oli hyvin jäistä, osa märkää ja paikoin alla oli melko tuoretta lunta. Toisin kuin ennen joulua käydyissä epäonnisissa Valkeakosken kisoissa, tällä kertaa Tommi onnistui voitelutehtävässään erittäin hyvin ja riemulla hiihdin 5km seinäpitävin, mutta kuitenkin luistavin suksin - lukuunottamatta pientä pätkää reitin jyrkimmän mäen päällä, jossa sai hetken potkiskella pohjista pois irtolunta. Rennolla ja hyvällä mielellä oli hauska hiihtää ja alla olleesta työpäivän seisoskelusta huolimatta kulkukin oli ihan kelvollista, aivan kuin sunnuntain kisa olisi heti avannut paikkoja ja tiistaina kisafiiliksen löytäminen hiihtoon oli jo helpompaa. Tommikin teki kisassa pertsan kisadebyyttinsä, mutta ei kyllä vieläkään alkanut ymmärtää hyvän päälle ja vihaa pertsan hiihtoa edelleen Kisan tulokset löytyvät Leki-hiihdon kisasivuilta, eli täältä.
Sunnuntaina 9.2. puolestaan oli vuorossa vihdoin täällä blogissakin monta kertaa odottamani Hämeen viesti, joka hiihdettiin Tampereen Pyrinnön järjestämänä Kaupissa. Hiihdimme Tommin kanssa molemmat Lekin kakkosjoukkueessa, joka paransi tänä vuonna sijoitustaan kahdella pykälällä viime vuodesta ja olimme siis 23 hiihtäneen joukkueen joukossa sijalla 14. Minä hiihdin joukkueessamme toisen osuuden, eli naisten 3km pertsan ja Tommi ankkuroi joukkueemme maaliin kahdeksannella osuudella, eli miesten 8km vapaalla. Molemmat hiihdimme osuuksillamme 8. sijalle, joten kumpikin onnistui viestinviejänä varsin hyvin omalle tasolleen. Koko viestin tuloksia sekä myös osuusaikoja voi ihmetellä Pyrinnön sivuilta löytyvistä tuloksista.
Myös Hämeen viestin voitelukeli oli haastava pertsan osalta ja lauantai-illan suksitestin jälkeen olin hieman mieli maassa. Kumpikaan pari ei tuntunut toimivalta ja lisäksi loukkasin polveani suksia testatessa, kun suksen lipsahtaessa pahasti jokin retkahti myös polvessa niin, että siihen koski vielä kisa-aamunakin. Urheasti Tommi kuitenkin hieman oman hiihtonsakin kustannuksella lähti vielä sunnuntaina ennen kisaa voitelemaan suksiani paremmaksi, lopputuloksena erittäin hyvät sukset, joilla pystyi hiihtämään käytännössä kaikki Kaupin jyrkähkötkin mäet suorilla ylös, mutta joilla sai myös laskettua edellä menneittä kilpakumppaneita kiinni alamäissä.
Pääsin lähtemään osuudelleni mukavasta takaa-ajoasemasta ja ohitinkin osuuden puoliväliin mennessä kuusi tai seitsemän edellä lähtenyttä naishiihtäjää. Tämän jälkeen edessä oli vain tyhjää latua, kun edessä hiihtivät enää kärkijoukkueet, joiden viestinviejät olivat paitsi päässeet jopa useamman minuutin minua ennen matkaan, mutta myös hiihtivät minua selvästi lujempaa. Vaihtoon tullessa olin kuitenkin saavuttanut oman tavoitteeni: paransin joukkueeni asemia usealla sijoituksella ohittamalla monta hiihtäjää, eikä takaa tullut kukaan ohitseni. Lisäksi hiihto tuntui hyvältä ja sain tehtyä kovan kilpailusuorituksen. Osuuteni nopein oli nuorten maajoukkuehiihtäjä Katri Lylynperä, joka kuuluu Suomen naisten kärkikaartiin heti naisten kovan maajoukkueen takana. Hänelle hävisin toki reippasti, mutta jopa vähemmän kuin olin ennakkoon ajatellut. Hyvällä mielellä siis pääsin tekemään loppuverryttelyä ja seuraamaan viestin jatkoa ladun varresta. Lekin ykkösjoukkue hiihti hienosti kolmanneksi ja myös oma kakkosjoukkueeni suoriutui viestiurakasta mielestäni oikein hyvin!
Oli taas monen vuoden tauon jälkeen huippukivaa päästä hiihtämään viestiä ja on se vaan niin, että erityisesti näissä maakuntaviesteissä tunnelma on mahtava ja mukana monentasoista hiihtäjää ja joukkuetta. Kaikki saavat ladulla tasapuolisesti kannustusta ja ryppyotsaisempien huippujoukkueiden seassa menee myös rennommalla mielellä mukana olevia tiimejä. Kiitos Lekin kakkosjoukkueen hiihtäjille ja muille mukana olleille mukavasta viestipäivästä, ensi vuonna uudestaan!
p.s. Pahoittelut viime aikojen kuvattomista teksteistä. Yritän ja pyrin tsemppaamaan kuva-asioissa. Välillä vaan tuntuu, että lenkillekin on aina niin kiire mennä, ettei edes valokuvaa ehdi napsaista aloitellessa tai lopetellessa ja sen verran ryppyotsainen urheiluhullu olen, ettei kesken lenkin ainakaan pysähdellä jatkuvasti valokuvatauoille. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti