- Tahkolla kisattiin erittäin upeissa maisemissa ja olosuhteissa, joihin Finntriathlonin organisaatio oli jälleen rakentanut toimivan kisapaketin. Kuva: Bullseye Photography / Teemu Ojapalo
Lauantaina kisailtiin siis Tahkolla kesän viimeisessä Finntriathlonissa. Tarjolla Tahkolla oli tänä vuonna vain puolimatka (siis 1,9km + 90km + 21km), johon lähdimme Tommin kanssa kisaamaan kahden hengen joukkueena, Team Martikaisena. Minä uin ja juoksin, Tommi ajoi välissä pyörällä. Tähän "nössöratkaisuun" päädyttiin monesta syystä: ensinnäkin minulla painoi mielessä Joroisten totaalinen väsyminen ja halusin päättää trikauden hyvällä mielellä, toiseksi Tommilla painoi mielessä lähestyvät parapyöräilyn MM-kisat joita ajatellen juoksu on nyt ollut vähäistä ja varovaista, kolmanneksi haluttiin ehdottomasti kisailla Tahkolla ja koska tänä vuonna ei ollut tarjolla muita matkoja kuin puolimatka, tuntui viesti hauskalta idealta.
- Tommi pyöräosuudella. Kuva Bullseye Photography / Teemu Ojapalo
Tahkolla uintiosuus käytiin ehkä hienoimmalla uintireitillä, missä olen koskaan päässyt uimaan. Uinti lähti sillan kyljestä, kiersi poijut ja maalia kohti uitiin lähtösillan alitse lahden pohjukkaan. Näin yleisö pääsi hyvin seuraamaan uintia ja reitin ensimmäiselläkään poijulla ei juuri ollut ruuhkaa, kun sinne oli jo uitu aika monta sataa metriä. Vesi oli juuri sopivan lämpöistä märkäpuku-uinnille, keli oli tyyni eli järvenpinta lähes peilityyni myös. Vielä kun viestiläiset starttasivat naisten lähdön mukana 5 min miesten perään ja lähtöryhmä oli sopivan pieni, sain aikaiseksi kesän ehdottomasti parhaan kisauinnin ja itseasiassa ensimmäisen kisauinnin, jossa yritin ja oikeasti uin kunnolla kisavauhtia. Joroisiin ja kilpasiskoihin verrattuna uin "minuuttikaupalla" kovempaa kuin kuukautta aiemmin ja ensimmäistä kertaa koskaan puolimatkan uintiaika painui alle 30 minuutin. Aika monta sinilakkista eli miestä sai matkan varrella ohitella ja olo olikin välillä kuin vesikäärmellä. Järjestäjät kun toivoivat palautetta, niin ensi vuonna naiset lähtemään ekana, niin ei tarvitse miestenkään hävetä tullessaan naislauman ohittamaksi ;)
- Lisää tyylinäytettä päivän nopeimmasta pyörävauhdista. Kuva Bullseye Photography / Teemu Ojapalo
Minä olin jo uintiosuudella onnistunut ohittamaan ilmeisesti useita kymmeniä, varmasti yli sata 5minuuttia aiemmin lähtenyttä mieskilpailijaa ja Tommi jatkoi samaa vilkku päällä etenemistä pyöräosuudella. Jos viesti olisi lähtenyt miesten kanssa samaan aikaan olisin kaiketi päässyt lähtemään juoksuosuudelle koko kisan ensimmäisenä. Nyt minua ennen pääsivät juoksemaan miesten yleisen top 3 kisaajat (Miettinen, Hast ja Rissanen) ja hieman hymyilytti lähteä matkaan tallustamaan tuon kolmikon perään - taisi muuten hymyilyttää muutamaa katsojaakin, kuuluttajasta puhumattakaan.
- Juoksuosuuden alkukilometreillä. Kuva Tuuli Isomeri / Aquaplus
Edellä mainittu top 3 kiisi minua karkuun kovaa ja ensimmäiset 5km sain juosta niin etten nähnyt yhtään muuta kilpailijaa missään. Loppumatkalla minut ohitti vielä 4 miestä eli maaliin tulimme kaikkiaan kahdeksantena, joskin lähdön 5 minuuttia huomioiden päivän 6. nopeimmalla ajalla minun löntystelystä huolimatta. Ja mikä hauskinta, ylitin maaliviivan huimat 2 sekuntia paremmalla ajalla kuin yksin kisannut Kaitsu :)
- Juoksuosuuden loppukilometreillä. Tyylikäs asu on muuten Onewayn rullahiihtopuku! Kuva Mikko Merihaara.
Tahkon kisan pyöräreitistä voin puhua vain kuulopuheiden perusteella, mutta uintireitti ja juoksureitti tuli koettua omakohtaisesti, kuten luonnollisesti myös muut kisajärjestelyt. Maisemiltaan ja kisaolosuhteiltaan Tahkon kisa oli tämän kesän Finntriathloneista ehdottomasti paras. Majoituskapasiteetti on hyvä lähialueilla, kaikki tapahtui tiiviisti samassa paikassa (vrt. vaikka Joroisiin, jossa uinti ja T1 kilometrien päässä T2- ja maalipaikasta), reitit olivat hienot. Tahkon kisan kantapäillä on olosuhteiden ja reittien puolesta kesän ensimmäisenä järjestetty Vanajalinnan kisa, joka oli kaikista neljästä katsojaystävällisin. Vierumäeltä on jäänyt erityisesti mieleen upea uintipaikka (ja T1 johdattanut "pieni ylämäki") ja Joroinen nyt on Joroinen. Valitettavasti en päässyt kokemaan Joroisilla enkä Tahkolla kisan jälkeisiä iltajuhlia ja Tahkolla jäi pastapartytkin väliin, kaikki nämä työkiireiden vuoksi - meidän perheen molempien jäsenten työpaikka kun sattuu olemaan auki myös sunnuntaisin ja savonmualta tänne Tampereelle on hieman turhan pitkä ajomatka aamuksi jätettynä. Ehkä sitten ensi vuonna, tai sitä seuraavana tulee bileetkin koettua :)
- Tahkon kilpailijamassaa. Kuva Bullseye Photography / Teemu Ojapalo
Aivan vielä en ole päättänyt olenko yksi Finntriathlon #kerääkokosarja -tyypeistä ensi kesänä, luultavasti olen, mutta en kylläkään pisimmillä tarjolla olevilla matkoilla. Olen jo päättänyt, että ensi kesänä en kisaa Joroisilla puolimatkaa, vaan pikamatkan ja Tahkolla valikoin täysmatkan sijaan jommankumman tarjolla olevista lyhyemmistä vaihtoehdoista. Lähtökohtaisesti kai kehitys vie triathlonilla useimpia kohti pidempiä matkoja, mutta minä otan askeleen taaksepäin ja takaisin lyhyisiin rypistyksiin. Vielä on aika kilpailla eikä vain tavoitella jonkin matkan läpipääsemistä - eikä tällä treenillä ole mahdollista kilpailla pitkillä matkoilla sillä tasolla, millä oma pää tahtoisi. Onneksi triathlonissa matkoja ja erilaisia kisoja riittää nykyisin jo Suomessakin varmasti jokaiselle ja hienointa onkin, että samalla viivalla kisaavat kansainvälisen tason huippumenijät ja ensikertalaiset :)
p.s. Onnea vielä tätäkin kautta viikonloppuna hienosti menestyneille Marialle, Venlalle, Iinalle ja Annille. Sekä myös kaikille muille Kalmarin, Nastolan ja Tahkon sankareille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti