Hämeenlinnan kisat siis hiihdettiin upeassa säässä viime lauantaina, kun aurinko paistoi lähes kirkkaalta taivaalta koko kisojen ajan. Ihan Sotshi-meiningissä ei sentään pukeutumisen osalta tarvinnut mennä, mutta viimeisimmät kisat olen kaikki hiihtänyt pelkällä kisapuvulla ja lyhythihaisella kerraston paidalla. Vaikka olenkin vilukissa sormista ja varpaista, olen muuten melko "kuumaverinen", enkä kovallakaan pakkasella pistä kisapuvun alle kuin normaalin ohuen kerraston, sillä muuten tulee olo, että paistun elävältä. Olosuhteet kisaan olivat siis sään suhteen hienot, harmi vain, että lumitilanne on niin surkea. Viikon aikana Hämeenlinnan latu oli vain kutistunut ja jäätynyt entisestään, mutta kesti vielä hyvin kuitenkin kisaajien määrän.
Jännitin toki taas viikon takaisesta muistamaani mutkalaskua, erityisesti sen jälkeen, kun latua kiertäessäni havaitsin sen olevan ehkä vieläkin jäisempi kuin viimeksi. Sisuuntuneena kuitenkin päätin unohtaa sen siihen asti kunnes se tulisi kisassa vastaan ja kisan alkupuoli sujuikin tällä kertaa viikon takaista paremmin ja reippaammin. Ylämäissä sain käytettyä tällä kertaa oman vahvuuteni kunnolla, alamäet otin tuttuun tyyliini vähän turhankin varovaisesti ja tasaisella (jota Hämeenlinnassa on ilahduttavan vähän) en perinteiseen tapaani päässyt mihinkään. Sijoituin kisassa seitsemästä naisesta kuudenneksi (tulokset tästä) ja hävisin voittajalle paljon, mutta olin maalissa huomattavasti paremmalla fiiliksellä kuin viikkoa aiemmin. Olo oli tosin samalla erittäin keväinen, samalainen kuin nuorena tyttönä maaliskuun lopussa viimeisten kisojen aikaan, jolloin pystyi vain hiihtämään rennolla mielellä ja nauttimaan auringosta - nyt vain hiihtokautta on toivottavasti vielä koko maaliskuun verran jäljellä ja kisakauttakin käytännössä vasta kuukauden verran takana!
Ensi viikonloppuna en kisaile missään itse, sillä olen läpi viikonlopun hommissa Pirkkahallissa Junior Gameseissa, joissa on taas meidän kaupan myyntipiste paikalla. Luvassa on varmasti melko pitkää ja toivottavasti kiireistä päivää, mutta veikkaan näin ennakkoon, että päivät ovat myös piristäviä. Toivottavasti pääsen työn lomassa myös kurkkimaan pienten yleisurheilijoiden edesottamuksia, sillä lasten urheilussa on aina niin aito, hieno meno ja ilo päällä. Usein lapsia seuratessani yritän muistuttaa itsellenikin, että samankaltainen ilo ja riemu pitäisi pyrkiä säilyttämään tässä omassakin touhussa mukana. Ilo, riemu ja urheilusta nauttiminen olivat kaukana esim. lauantai-iltana, jolloin kisaväsyneenä raahauduin Tommin mukana vielä suksia testaamaan. Pienestä vitsistä syntyi nimittäin niin iso kiukku ja hermostus, että allekirjoittanut lähti jo marssimaan kotiin päin monot kainalossa suksia viskoen. Onneksi kotona sentään odotti hyvää ruokaa... ja parempi mieli :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti