Treeniä bloginimen alkulähteillä (julkaistu 4.1.2016)

Alunperin olen aloittanut blogihistoriani jo lähes 10 vuotta sitten. Tuo jo aikaa sitten kuopattu ja kadotettu blogi on itseasiassa yksi syypää siihen, että elämäni on nykyisin sen näköistä kuin on. Eräs ”naamatuttu” ammattilaispyöräilijä oli eksynyt tuota ensimmäisintä blogiani lukemaan ja pitänyt ajatusmaailmastani. Vaan enempää muinaishistoriaa tonkimatta, nykyisin blogihistoriani, jonka katson alkavan suunnilleen Tampereelle muuttamisen aikoihin (joka tapahtui kohta päivälleen 6 vuotta sitten!), on pyörinyt saman bloginimen alla.

Joskus tuolloin vuosia sitten blogin nimi Spinning around lähti liikkeelle siitä, että silloin päälajini oli vielä ratapyöräily ja radalla ajaminenhan on kirjaimellisesti ympyrän pyörimistä, pyörällä. Ratapyöräily jäi, mutta nimeä en ole siitä huolimatta lähtenyt muuttamaan, olenhan blogini nimen veroinen kuulemma erityisesti hermostuessani tai etsiessäni jotain.

Kuotalainen valmiina hallitreeniin. Pahoittelut amatöörimäisestä virheestä kuvasta kuvata pyörä väärältä puolelta, sekä kardinaalivirheestä ajaa eriparikiekoilla ja kahdella eri wattimittarilla varustettuna. Mekaanikko ollut huolimaton.

Viime aikojen treenaaminen on myös ollut varsinaista ympyrän pyörimistä. Huonon lumitalven onneksi hallipyöräilyvuoroja on ollut tosi mukavasti tarjolla ja ne vähäiset hiihdotkin ovat olleet pikkuisten tykkilatuympyröiden kiertämistä. Todellinen spinning around – huipentuma oli menneellä viikolla, kun kävimme Vaasassa asti pyörimässä pyörillä ympäri urheiluhallin rataa ilman mitään muuta syytä vierailla Vaasassa tai Pohjanmaalla ylipäätään. Kaikkeen sitä tällainen tossukkakuntoilijakin joutuu, kun alkaa siipeillä oikeita urheilijoita touhuissaan.

224 kierrosta eli pikkuisen vajaat 90km ehdin vajaassa kolmessa tunnissa kiertää ympäri Botnia -hallin sinistä juoksurataa. Hajotettuani edellisviikolla maantiepyörästäni vaihdekahvan, jota en ole vielä saanut vaihdettua uuteen, jouduin lähtemään reissuun aika-ajopyörälläni. Kolme tuntia aeroasennossa yhtäkkiä yllättäen oli muuten melkoista shokkihoitoa alaselälle ja niskalle. Viimeisen vartin aikana laskin jo lähes sekunteja siihen, että pääsisin pois pyörän päältä. Lopputreenin asentotuskasta huolimatta kolmituntinen halliajoa sujui muuten yllättävän helposti. Olin nimittäin ajatellut kyllästyväni jo ekan tunnin jälkeen, sillä olin jo halliin mennessä päättänyt etten aja vetoja, vaikka niiden parissa aika kuluisikin nopeammin. Vaasan keikka antoi aimo annoksen tärkeää uskoa ainakin siihen, että voin sittenkin selvitä täysmatkan pyöräosuudesta tylsistymättä kuoliaaksi.

Treenin jälkeen Botnia -hallissa Tommin ja Kaitsun kanssa. Kuvaaja: Tuuli / Aquaplus

Tässä menneen viikon treenit kokonaisuudessaan:

ma 28.12 Juoksu 52min / 8,6km, pk -aamulenkki

ti 29.12 Kuntosali 57min

ke 30.12 Sisäpyöräily 40min pk-ajelua, aika-ajopyörän säätöä samalla

to 31.12 Kuntosali 51min + juoksuloppuverkka 31min / 5,4km

pe 1.1. Juoksu 53min / 9,4km, pk-aamulenkki + sisäpyöräily 58min, sis. 13 + 25min vk-vedot mäkeen

la 2.1 Hallipyöräily Botnia-hallissa 2h49min / 89,5km, sis. 2*40min ”ironmantehoilla” eli n.150w, muuten kevyttä ajelua

su 3.1 ap: Hiihto V 1h3min / 14,4km, pk-hiihtelyä Kaupin 700m tykkiladulla + juoksuverkka 19min / 3,3km

ip: Juoksu 29min / 5,2km, kevyt iltalenkki

Yhteensä 10h22min

juoksu 3h5min, pyöräily 4h27min, voima 1h47min, hiihto 1h3min

Viikon parhaan fiiliksen jättänyt yksittäinen treeni oli ehdottomasti lauantain hallipyöräily, mutta muukin tekeminen tuntui varsin hyvältä koko ajan. Ilmeisesti viime viikon lepäily (ja syöminen) tekivät tehtävänsä. Erityisen iloinen olen kuitenkin siitä, että pystyin juoksemaan yli 30km menneellä viikolla ja kantapäässä ei ole ollut missään vaiheessa viikkoa juuri mitään tuntemuksia. Tuntuu hyvältä nähdä ja konkereettisesti tunteakin lenkillä se, että pikkuhiljaa olen kivunnut ”rapakunnosta” sellaiseen kuntoon, että voin jo tehdä laadukkaita treenejä. Viikko viikolta olo on parantunut ja tekeminen myös. Niin, ja onhan tässä vielä 7kk ja 2 päivää aikaa treenata kohti Tahkon h-hetkeä. Jos vaikka pääsisi ilman kierimistä, konttaamista ja ryömimistä maaliin asti.

Tervetuloa 2016! (julkaistu 1.1.2016)

Top of Engadin, eli Corvatschin 3303m 2015 syyskuun auringossa. Yksi menneen vuoden kirjaimillisista kohokohdista.

Vuosi 2015. 

Tavallinen, ehkä vähän mitäänsanomaton, on ensimmäinen ajatukseni menneestä vuodesta, mutta tarkemmin ajateltuna itseasiassa mennyt vuosi oli yksi tasapainoisimmista, kivoimmista vuosista aikuisiälläni. Perusarki pysyi ennallaan ja elämä sujuu eteenpäin omalla painollaan varsin leppoisasti. Olen ollut samassa työpaikassa opiskeluajasta lähtien, jakanut elämäni saman lähipiirin kanssa jo vuosia, lyhentänyt asuntolainaa jo kohta pari vuotta eikä juuri muitakaan isoja mullistuksia ole ollut ihan lähihistorian sivuilla.

Vuoden aikana ehdin lomailla pääsiäisen jälkeen Syötteen hangilla ja syyskuussa Sveitsin alpeilla. Ensimmäistä kertaa elämässäni sain kasaan yli 2000 hiihtokilometriä talvessa, pyörälläkin ajoin triplasti sen mitä parina aiempana kesänä (nyt lähes 3500km) ja kaikkiaan urheilin n.530 tuntia. Sain kantapäähäni rasitusmurtuman, mutta näin vuoden viimeisenä päivänä sen tilanne alkaa olla jo varsin suotuisa. Elokuussa katselin myös elämäni ensimmäistä kertaa täysmatkan triathlonkisaa paikanpäällä, sain jonkun hullutuskärpäsen pureman ja ilmoittauduin syyskuussa omalle ensimmäiselle täysmatkalleni, johon kaikki urheiluajatukset ovat suuntautuneet jo nyt syksyn ja alkutalven aikana, vaikka olen yrittänyt olla stressaamatta (vielä).

Vuosi 2016.

En lupaa tulevalle vuodelle mitään, enkä aseta itselleni mitään tavoitteita, koska en kuitenkaan muista pitää niistä kiinni kahta ensimmäistä viikkoa pidemmälle. Sen lisäksi etten lupaa mitään, en myöskään odota vuodelta mitään maata mullistavaa, enkä oikeastaan mitään sellaista tarvitsekaan. En omista miljoona-asuntoa, ajan Skodan Octavialla, en ole voittanut missikisoja, työskentele aivokirurgina enkä pärjää edes urheilukisoissa, mutta silti elämässäni ovat asiat varsin hyvin ja itse olen valinnut tehdä asiat niinkuin teen.

Tähän mennessä tiedän, että vuosi 2016 tulee sisältämään ainakin seuraavat asiat. Joita odotan. Innolla ja osin kauhulla (ks. neljäs kohta).

1. Tammikuun puolivälin jälkeen (eli alle 3 viikon päästä!) pieni hiihtoreissu Sveitsin alpeille. Ohjelmassa ainakin matkaseuralaisellani myös la Diagonela, itse arponen osallistumistani viimeiseen asti. Tällä hetkellä ajatus hiihtoturistina pällistelystä vie voiton numerolappuhiihdosta.

2. Huhtikuun alussa pyöräreissu Mallorcalle. Lähden matkaan GIF-Chebicin poikien siivellä, joskin vain viikoksi, kun nämä ovat reissussa kaksi.

3. Kesäkuussa pyöräreissu Norjaan, jossa ohjelmassa myös Styrkeprovenin Ladies Edition, eli reilut 180km Lillehammerista Osloon.

4. Elokuussa elämäni ensimmäinen täysmatkan triathlon (3,8km + 180km + 42,2km) Finntriathlon Tahkolla.

Loppuvuodeksi en ole uskaltanut vielä suunnitella mitään, sillä pelkään että toivun Tahkolta vuoden kaikki loput kuukaudet – fyysisesti ja henkisesti :)

Projekti Täysmatka - marraskuun tilannepäivitys (julkaistu 19.11.2015)

Projekti täysmatkakuntoon elokuuksi etenee varsin mukavasti ja leppoisasti niinkuin olin ajatellutkin. Toistaiseksi jalat ovat ehjät, olen voinut juosta/jalkalenkkeillä seisomatyön lisäksi jo 20-30km viikossa. Joskin vielä on turha haaveilla siitä, että voisin juosta aina kun haluan, sillä juoksupäivän jälkeen jalka vaatii edelleen ainakin yhden, mielellään kaksi juoksematonta päivää.

Maastopyöräkaatumisesta seurannut lähes 2kk mittainen ajoittain lähes toimintakyvyttömäksi vienyt kipu rintalihaksessa (?) aiheutti sen, että suunnitelmistani poiketen, en ole voinut käytännössä rullahiihtää tai hiihtää yhtään syyskuun alusta tähän hetkeen asti ja uidessakin on pitänyt kättä vähän kuulostella ihan viime viikkoihin asti. Pari viikkoa sitten pystyin tekemään taas ekat etunojapunnerrukset, viime viikolla penkkiä ja huomenna ajattelin korkata hiihtokauden Lempäälän tykkiladulla ja testata, josko käsi kestäisi jo hiihtämistäkin.

Onni kaikissa onnettomuuksissa oli lämmin ja kuiva lokakuu. Nautiskelin maastopyörällä aurinkoisista päivistä ja harjoituspäiväkirjaa kurkkiessa näyttää siltä, että olen tänä vuonna yli tuplannut edellisten vuosien pyöräkilometrit. Niissä ei tosin ihan kauheasti ole ollut tuplaamista, jos ihan rehellisiä ollaan. Nyt kun pimeys ja märkyys tuntuu vallanneen ainakin Tampereen seudun, ei ulkona ajaminen ole enää huvituttanut. Koska olen itselleni pari vuotta sitten vatsahaavan jälkeen tehnyt lupauksen, että urheilu on jatkossa asia, joka pitää nimenomaan huvittaa eikä olla pakkopullaa, en ole siis käynyt ajamassa ulkona.

Sen sijaan olen yllättävän innoissani ajanut 1-2 treeniä viikossa sisällä. Sisäistettyäni ajatuksen siitä, että ihan oikeasti olen ilmoittautunut ensi kesäksi tapahtumaan, jossa minun pitää kyetä istumaan pyörän päällä 180km ajan, tajusin että ehkä minun pitää talven aikana yrittää edes vähän pitää yllä pyöräilytuntumaa. Siispä ostin itselleni Bkoolin, eli sisäpyöräilyyn tarkoitetun ”simulaattorin”, jolla pääsen virtuaalisesti ajamaan vaikkapa kisoja radalla, kipuamaan klassikkomäkiä ja osallistumaan erilaisiin liigoihin, joissa lasketaan etappikisamaisia yhteistuloksia erilaisista ajopätkistä. Ja on muuten kerrankin hauskaa, kun sisällä ajaessa ei tulekaan tuijotettua kelloa minuutin väl in ja laskettua tylsistyneenä sekunteja treenin loppumiseen. Suosittelen.

Uintikunto on lähtenyt kipuamaan syyskuun lähtötilanteesta mukavasti ylöspäin. Olen päässyt uimaan pari hyvää treeniä Kaitsun ja Tommin kanssa, joissa on löytynyt jotain jäänteitä siitä vanhasta uimisesta. Ei tässä vielä kannata henkseleitä kauheasti paukutella, mutta enää ei tarvitse jokaisessa uintitreenissä taistella hukkumiskuolemaa vastaan.

Eli aikataulussa ollaan. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että jos vain pysyn ehjänä niin selviän ihan varmasti Tahkolla uinnista ja juoksusta, vaikka toki olen vielä autuaan tietämätön siitä, millaista tuskaa täysmatkan juoksuosuus todellisuudessa luultavasti on. Entisenä pyöräilijä hyvin epäloogisesti eniten pelottaa pyöräily. Minä en ole koskaan tykännyt ajaa pitkiä lenkkejä, tylsistyn kuoliaaksi yleensä noin tunnin ajamisen jälkeen. Edellisen yli satasen olen ajanut vuonna 2010 ennen polven hajoamista ja ”uudella polvella” pisimmät lenkkini ovat pari läpiajettua puolimatkan 90km pyöräosuutta. Pelottaa, miten kestän pyörän selässä monta tuntia. Kunto varmasti on ”helppo” saada matkan edellyttämälle tasolle, enemmän epäilyttääkin vielä toistaiseksi pään kestäminen. Vaan onneksi sitäkin on vielä yli 8kk aikaa treenata :)

Projekti täysmatka: syyskuun treenit (julkaistu 4.10.2015)

Kuten pidempään matkassa mukana seuranneet tietävät, käytännössä joka kerta, kun olen päättänyt tai suunnitellut jotain vähänkin isompaa urheiluun liittyvää ja laittamassa ns. munia yhteen koriin, on tapahtunut jotain ikävää. Suomen mestaruusvuoden jälkeisestä pyöräilykesästä 2010 piti tulla elämäni paras – kesäkuussa hajosi polvi palasiksi ja tuo kesä ei päässyt käytännössä edes alkamaan. 2013 kesästä piti tulla se kesä, kun nousen triathlonissa Suomen kärkeen – sairastutin itseni vatsahaavaan ja sen kylkiäisiin ja en todellakaan noussut muualle kuin lääkäriveneeseen Valvatuksen aalloista. 2014 piti syksyllä juosta Vaarojen maraton, juoksin itselleni jo alkukesästä rasitusvamman jalkaan. Syksyllä 2015 piti yrittää puolimaratonennätystä haasteen myötä, mutta viikko tämän lukkoonlyömisestä kantapäästä löydettiin rasitusmurtuman alku.. Siispä, kuten jo reilu kuukausi sitten todettua, uskalsin ilmoittautua Finntriathlon Tahkon täysmatkalle ja puhua siitä ääneen vain siksi, että olin jo valmiiksi loukkaantuneena (kantapää) ja ajattelin itsekseni, että ehkä onni tällä kertaa kääntyisi, kun jo valmiiksi olisi suossa vähintään nilkkojaan myöten.

Vuoripoluilla shortsilenkillä ja lämpöä melkein +20C- kaksi vuorokautta myöhemmin tässä pisteessä oli n.20cm lunta.

Toistaiseksi näyttää hyvältä, ilmoittautumisen sisäänlaittamisesta on nyt mennyt jo kuukausi, kantapää on toipumassa varsin hyvin ja ainoa takapakit ovat ollut tällä viikolla vaivannut pienoinen flunssanpoikanen ja kurkun karheus, jonka myötä on pitänyt ottaa muutama päivä levon kannalta sekä syyskuun alun maastopyöräkaatumisesta seurannut välillä varsin kovaksikin äitynyt kipu rinnassa, joka on vaikeuttanut rullahiihtoa ja pakottanut jättämään salilla käsiliikkeet välistä. Syyskuussa pääsin kuitenkin jo ottamaan ensimmäisiä varovaisia ja loppukuusta jo reippaampiakin juoksuaskeleita, pidin kiinni ”vähitään kerta viikossa uintia” -lupauksestani, ajelin pyörällä erityisesti maastossa ja hiihtelin vähän rullillakin käden sallimissa rajoissa.

Kahden vuoden takaiseen verrattuna korkealla treenaaminen tuntui nyt helpommalta.Viimeksi tosin lähdin matkaan sairastettuani kaksi suhteellisen rajua keuhkoputken tulehdusta syys-lokakuussa ja parantunut jälkimmäisestä vasta kymmenisen päivää ennen lähtöä. Nyt olin ollut terveenä käytännössä viime talvesta lähtien ja treenannut tällä omalla leppoisalla meiningilläni säännöllisesti sen verran kuin mahdollista. Korkealla ei tullut mitään ongelmia, joskin unta tuntui kaipaavan normaalia enemmän (10-11h yössä), vaikka treenimäärät eivät Sveitsissäkään olleet 2-3h/päivässä kummempia – olinhan lähtökohtaisesti LOMALLA, en treenileirillä. 

Kipuamassa kohti Morteratschin jäätikköä lainapyörällä.

Kokonaisuudessaan syyskuussa tuli treenattua seuraavasti:

– Juoksu + sauvakävely + vaellus 13h32min, 97,2km

– Pyöräily (maantie, maasto, sisällä) 20h35min, 345,2km

– Uinti 5h10min, 14,3km

– Voimaharjoittelu + lihashuolto 6h25min

– Rullahiihto 2h18min, 31,8km

Yhteensä 48h, 488,5km

Alkaneen lokakuun kunniaksi pyöräkalustoon tuli pieni päivitys. Tervetuloa asumaan parvekkeelle 29″ täysjoustomaasturi!

Top of Engadine (julkaistu 2.10.2015)

Kirjaimellisesti otsikon mukaisessa paikassa, Engadinin huipulla Corvatschin laella 3303 metrissä.

En ole kirjoittainut kovinkaan monisanaisesti tänne blogiin Sveitsin lomasta. En ole osannut kirjoittaa mitään, sillä mitkään sanat tai yksikään valokuva ei tee oikeutta sille, mitä ihmeitä vuoret ja luonto voivat ihmiselle tarjota, kun niille antaa siihen mahdollisuuden. Ajattelin kuitenkin, otsikkoon etäisesti viitaten listata muutaman kohteen, joita kannattaa käydä kurkkaamassa, jos seudulla vierailette. Klikkaamalla kunkin kolmen paikan nimeä, pääsee linkin takaa katsomaan lisätietoja kohteista.

1. CORVATSCH

Talvisin alamäkisuksiporukan unelmakohde, tarjoaa kesällä vaeltajille mm. panoramareitin vuoren syrjällä. Itse vierailimme huipulla gondolihissien avustuksella. Moinen edestakainen lysti kustantaa muuten 58 frangia (reilut 56€) per nenä ja suuntaansa parikymmenminuuttinen hissimatka sujuu kahdessa osassa Surlej’sta (1870m), ensin väliasemalle (Murtel, 2702m) ja sitten huipulle reiluun 3303 metriin.

Maisemat hissimatkalla ja huipulla ovat varsin upeat, hissimatkalla suorastaan pelottavat, kun vaijerin varassa killutaan täysin tyhjän päällä. Itsehän toki tuijotin kengänkärkiä koko ylösmenomatkan rystyset valkoisena pikkuista hissipenkkiä puristaen, mutta alastullessa olin jo niin hurjalla tuulella, että uskalsin seisoa ja katsella myös ulos. Sen verran hirvitti tuo ensimmäinen nousuvaihe, että olin jo kääntyä väliasemalta suoraan takaisin alas, mutta jatkoin sitten kuitenkin – onneksi – huipulle asti.

Corvatsch 3303m

Kartta huipulle näkyvistä muista huipuista.

Vuorenhuippu huippujen keskellä.

Pää ja varpaat pilvissä.

2. MORTERATSCHGLETSCHER

Tästä paikasta kirjoitin jo viime käynnilläkin, mutta kirjoitan jälleen. Pikkuinen jäätikkö sijaitsee ns. Berninagruppella suhteellisen alhaalla (n.2000m-4000m) ja hupenee silmissä. Jäätikköä pääsee ihmettelemään vaikka maatiepyörä-tai rullahiihtolenkiltäkin Berninapassia Pontresinan suunnasta kivutessa nousun näköalapaikoilta ja sinne johtavaa talvella hiihtolatukin. Puolessatoista vuosisadassa jäätikkö on paennut pitkälle kolmatta kilometriä ja nyt ajoimmekin jäätikölle maastopyörillä vaellusreittiä, jonka varrella on merkkipaaluja osoittamassa kohtia, joissa jäätikkö on tiettyinä vuosikymmeninä vielä sijainnut. Voi ihminen, mitä teetkään luonnonihmeille..

Pyöräilemässä kohti jäätikköä.

Paikassa, jossa seison ottamassa kuvaa, on ollut jäätikköä vielä vuonna 2010. Eipä ollut enää.

3. CORVIGLIA ja Flow Trails

Corviglia -sana oli piirtynyt Googlen hakukenttään useasti koneessani, tabletissani ja kännykässäni ennen reissua. Muuta en kyseisestä ”mäestä” varsinaisesti tiennyt kuin sen, että se sijaitsee St. Moritzin kyljessä ja että sen huipulta lähtee pyöräilyä varten rakennettuja alamäkireittejä, joita kovasti haaveilin meneväni ajamaan maastopyörällä. Kuvittelin toki, että ajaisin reteästi ylös hissillä – totuus olikin toinen.

Oheisesta videoklipistä saa vähän osviittaa siitä, millaisista pyöräilyreiteistä on kysymys. Ja tätä nimenomaista videolla näkyvää Flow Trailia myös minä ajoin tuolta 2486 metriseltä vuorelta alas, kiivettyäni sinne ensin 1h 16min maastopyörällä ajaen ylös niin sankassa sumussa, että hyvä jos näki 20m eteenpäin. Ihan vastaanvanlaista flowta ja vauhtia ei oma alamäkiajamiseni ollut ja kahdesti käännyin ekan 100metrin jälkeen traililta jo poiskin. Kolmas kerta sanoi toden ja ajoin alas. Videolla mäki kestää n.10min, minulla tuplaten –  puolustuksekseni tosin totean, että ajoin hippusen liian isolla lainapyörällä, en nähnyt mitään sumussa ennen kuin oltiin alle 2000 metrissä ja lisäksi olen myös tyttö ja siis ajan kuin tyttö (hymiö).

Corviglia valloitettu maastopyörällä. 1h16min, 9,6km ja nousu n.1750m – 2486m.

”Vähän” huonot näkymät huipulta.

Flow traililla – käännyin todistetusti välillä ongelmitta myös vasemmalle, joka tuntui olevan se vaikeampi suunta.

Viikko vuorilla (julkaistu 20.9.2015)

Viikko kesälomaa ja alppimaisemia on nyt takana, onneksi vielä toinen viikko edessä. Ekan viikon osalta sää tarjosi kaikkea myrskytuulesta ja kaatosateesta aurinkoon ja kahtakymppiä hipovista lämpötiloista lumisateeseen. Joka päivä olen tunkenut twitterin ja instagramin täyteen kuvia ja tunnelmia, joten jos et vielä tee sitä, niin klikkailehan tuolta sivupalkista itsesi seuraajaksi ja niin tarjoan vielä toisen viikon ajan yliannostuksen vuorimaisemista. Jos kelit kiinnostavat, käy katsomassa tuulivideo Muottas Murgalilta ja lumisadevideo Albulapassilta.

Ennen kuvia, jotka kertonevat enemmän kuin tuhat sanaa, tässä vielä kuluvan viikon treenit. Lomailupohjalta on menty, eli lähinnä hyvää mieltä ja elämyksiä etsien, koska tämä reissu on kuitenkin lähtökohtaisesti lomamatka, ei mikään totinen treenileiri. Jalka on ollut suhteellisen yhteistyökykyinen ja olen pystynyt tekemään parituntisia vaelluksia sekä pari n.50min hölkkä/kävelylenkkiä kivuttomasti.

ma 14.9.

ap: Sauvakävely 1h35min / 9,8km

ip: Uinti (hallissa) 1h / 2600m

ti 15.9.

ap: Maantiepyöräily 1h18min / 30km + juoksu-kävely 51min / 7,7km

ip: Lihashuolto 20min

ke 16.9.

Aamulenkki 15min / 2,2km

ap: Sauvakävely/vaellus vuorelle 1h59min / 10,7km

to 17.9.

ap: Rullahiihto 1h 3min / 14,3km + Maantiepyöräily 1h35min /34,2km

ip: Lihashuolto 17min

pe 18.9.

ap: Sauvakävely / vaellus vuorelle 2h 9min / 11,1km

la 19.9.

ap: Juoksu-kävely 53min / 8,2km

su 20.9.

ap: Maastopyöräily 2h54min / 53,6km

ip: Lihashuolto 20min

Yhteensä 16h30min 

Vaelluskaverit: Salomonin juomaliivi ja Onewayn sauvat.

Selfie Muottas Muraglin huipulta.

Kolaa Muottas Muraglilla.

Laskeuduttiin Muottas Muraglilta pienellä junalla, vähän hirvitti kiskoja katsellessa, mutta lopulta itse matka oli varsin leppoisa.

Corvatschilla turistina 3303m korkeudessa. Vähän hirvitti ajella ylös gondolihissillä, mutta maisemat ja aurinko olivat kyllä matkan arvoiset.

Top of Engadin.

Lauantaina iltana päästiin autolla ihan rehelliseen lumipyryyn Albulapassia ylittäessä.

Lainamaastopyörä. Iski täysjoustokateus, niin paljon kivammin tällä pääsi monesta paikasta, kuin omalla kotona odottavalla maasturilla.

Maastopyöräilymaisemia. Ei hullumpi sääkään näin sunnuntain kunniaksi.

Elämäni ensimmäinen kokistauko kesken pyörälenkin.

Wir bauen für Sie! (julkaistu 16.9.2015)

Viime viikon perjantaina heräsin aamulla kotona klo 6.00. Seiskalta auto oli jo tien päällä matkalla kohti viimeistä lomaa edeltänyttä työpäivää. Työpäivän loputtua kahdelta oltiinkin sitten liikenteessä seuraavat loputtomalta tuntuneet tunnit. Koska matkustus ja 30h autoilun järjettömyys on herättänyt monenlaista keskustelua, päätin edellisen roadtripin tapaan avata nytkin matkan pala palalta kronologisesti edeten. Kaikki alla näkyvät ajat ovat Suomen aikaa, vaikkakin Puolasta lähtien ollaan eletty kellollisesti tuntia Suomea perässä.

PERJANTAI 11.9. 

Työpäivän jälkeen suunta kohti Helsinkiä, 17.15 perillä Länsisatamassa perjantairuuhkaisessa Helsingissä seikkailun jälkeen. Edessä laivamatka Helsinki – Tallina loppuunmyydyllä Baltic Queenilla. Reissun virhe nro 1: Bilelaivaan selvinpäin edessä olevaa ajomatkaa odotellen. Meinasi muutamaan otteeseen mennä hermo, kun laiva oli ihan täynnä ihmisiä, käytävät haisivat oksennukselta jo laivaan mennessä ja desibelit korkealla.. Positiivisinta laivamatkassa oli se, että merellä olosta huolimatta laivanetti toimi melko hyvin koko matkan. Klo 22 laiva onneksi vihdoin saapui Tallinnan satamaan ja itse roadtrip oli valmis alkamaan!

22.15. Ajomatka alkaa Tallinnan keskustan läpi kohti Pärnua. 

22.36. Säkkipimeää, jossain Viron maaseudulla – tai rehellisyyden nimissä niin kuskilla kuin apukuskilla ei ole mitään hajua, mitä tien varressa on. Tässä kohtaa Via Baltica on onneksi varsin hyväkuntoinen ja asvalttiakin uusittu.

23.48 Pärnusta lähdetään suuntaan ”Riia, Ikla, Valga, Rakvere”. Apukuskina otin pienet powernapit 23.25-23.45. Ei liikennettä nimeksikään ja liikennevalotkin kaikki pois päältä Pärnussa.

23.58 Kuskin vaihto ja auton tankkaus Pärnussa.

LAUANTAI 12.9.

0.00 Via Balticaa kohti rajaa, nopeusrajoitukset 70-90km/h. Edelleen ihan uutta, hieno asvalttia tarjolla. Minä ratissa.

0.43 Rajan ylitys Virosta Latviaan, Iklan kaupungissa. Kukaan ei kiinnitä meihin mitään huomiota rajalla. Loputtomilta tuntuvat tietyöt alkavat (lopulta osoittautuu, että nämä jatkuivat Via Balticalla Puolan läpi..), varsin villiä menoa rekkojen keskellä.

01.15 Kuskin vaihto Salacgrivan ohituksen jälkeen. Ajettu tässä vaiheessa Tallinnasta 220km. Reissun virhe nro 2: Lähteä matkaan työpäivän jälkeen ilman pe-la yöpymistä esim. Tallinnassa. Kokoajan pilkkivät sekä kuski, että apukuski. Batterya kuluu ja ajovuorot vaihtuu varsin tiuhaan.

01.31-03.13 Unta, unta apukuskille. Sillä välin saavuttu mm. Latviasta Liettuaan. Bauskassa taas kerran, eli perinteisesti, poliiseja. Olivat pysäyttäneet takana ajaneen. Latviassa kun ei ole ”Suomen mallin mukaisia” taajamakylttejä, vaan taajaman ilmoittaa paikkakunnan nimikyltti. Tähän ansaan olisin ajanut itse, onneksi kuski tiesi.

03.14 Pari minuuttia ulkona jossain säkkipimeällä liettualaispellolla. Omena yöpalaksi.

03.38 Viimeiset hetket, kun netti toimii (Sonera Sopiva, erittäin kätevä liittymä, jos matkustat Baltian maissa tai Pohjoismaissa). Kuvankaappauksia kartasta talteen Puolan läpiajoa varten.

03.44 Ajokilometrit Tallinnasta 427km. Panevezysin velodromikaupunki lähestyy!

3.56-6.22 Ajovuorossa Panevezys – Marijampole. Marijampolessa ajokilsat 630km Tallinnasta.Panevezys-Kaunas superhidasta ja täynnä tietöitä. Elämäni jännin kaksipuolikas auton ratissa säkkipimeässä, joskin joidenkin kymmenien kilsojen jälkeen aloin tottua ajotyyliin, kyltteihin ja tapoihin ja homma alkoi sujua jouhevammin.

6.00 Aamu alkaa sarastaa, Marijampolea ohittaessa n. 6.30 on jo varsin kirkasta. Kirkkauden myötä näkyy vasta reissun ekan vanhat kolhoosirakennukset.

6.49 Eka haikaranpesä (pimeydestä johtuen) ja vähän aiemmin eka kettu. Puolan raja lähestyy uhkaavasti.

7.00 Tankkaus Statoililla lähellä Puolan rajaa. Sama huoltsikka siis, missä meidän autoon meinattiin viimeksi murtautua.

7.12 Ekat tuulivoimalat ja aurinkokennojen juuri ennen Puolan rajaa. Myös aurinko alkaa vähän paistaa.

7.17 Ylitetään raja Liettua – Puola (Budzisko), eipä näy minkäänlaista liikehdintää rajalla. Mittarissa ajokilometrejä Tallinnasta 671km

Puola valoisassa, uusi kokemus – viimeksi paahdettiin tämän jättimaan läpi yön pimeydessä, näkemättä yhtään mitään! Tien varsilla näkyy paljon lehmiä sekä paljon pieniä majataloja/hotelleja. Maisemanhoito hyvin erilaista kuin Baltiassa, vaikka maasto pysynyt samanlaisena.

7.20-8.20 Makoisat pikku-unet autossa apukuskille eli allekirjoittaneelle.

8.30 Jossain pikkukylässä (Rajgrod) ohitetaan iso, hieno kirkko. Lehmiä kulkee junassa pellolla. Paikoin pääsee jo ajamaan uutta, isoa tietä kohti Varsovaa – pääosin kuitenkin körötellään tutulla meiningillä eli jatkuvasti kyliin hidastuen ja tietöiden keskellä.

8.45 Grajewo, vähän isompi pikkukaupunki. Muutamia tosi hienoja taloja kaupungin laitamilla, yhdellä jopa pihassa omat jalkapallo- ja koripallokentät. Nämä kaikki pihat luonnollisesti aidattu ja vartioitu.

9.05 Sczczyn (tai jokin muu konsonanttihirviömäinen kylä) ja upea, tiheä hautausmaa. Tienvarret vihreänään isoja peltoja, joissa jotain korkeita viljelmiä. Mikäköhän kasvi se on? Avuton olo, kun ei toimi netti eikä voi tarkistaa Googlesta. Jälkihuomautus googlen äärestä: viljelmät olivat kuvien perusteella ilmeisesti ruista, terveisin kaupunkilaismöllykkä :)

9.42 Lomza! Ajokilometrit Tallinnasta 843km. Iso urheilukenttä, tenniskentän, jalkapallokentät, Lidl! Jatketaan suuntaan Ostroleka, ei Ostrow Mazowiecka – molempia reittejä olisi päässyt Varsovaan, mutta vain kaupungin eri laidoille. Paljon pieniä koululaisia menossa kouluun lauantaina. Liekö ollut joku paikallinen poikkeuskouluviikko, sillä muissa kaupungeissa ei koululaisia näkynyt?

10.14 Ostroleka, 876km. Hauska huomata, miten hyvin muita kieliä (erityisesti saksaa) osaamalla auttavasti ymmärtää myös mitä täällä lukee kylteissä. Ostrolekassa Stora Enson tehdas.

10.23 Pysähdyttiin Ostrolekan mäkkäriin hakemaan kahvia. Hieno, ainakin vielä Suomen paikoista poikkeava konsepti. Oma McCafe -tiski ja nuori tyttömyyjä puhui hyvää englantia, vaikka oltiinkin vähän keskellä ei mitään.

11.17 Pultusk, 940km Tallinnasta. Yleishuomiona puolalaiskylistä: ihania, värikkäitä taloja. Monia keltaisia, vihreitä ja oransseja taloja, kattojaan myöten.

11.44 Lähestytään Varsovan kehätietä. Sataa vettä, kovasti. Lämpöä + 14.

12.15 Pienimuotoista sekoilua Varsovan kehällä. Käyttöön paperikartta. Ajokilsat 990km Tallinnasta. Kuskilla (ei minulla) alkaa mennä hermo.

12.40 Löytyy vihdoin oikea reitti ja päästään pois kiertämästä Varsovaa lauantairuuhkassa. Löydän paperikartasta pelastavan pikkutien ja kylän nimeltä Blonie, pidän siitä jo ennen kuin edes näen koko kylää.

13.34 Suunta kohti Lodzia ja Poznania. Kilsoja 1078km Tallinnasta.

13.44 – 17.15 Kuskina eli Blonien hoodeilta Poznanin ohi melkein rajalle. Pääsen kaasuttelemaan pitkin uutta hienoa A2- motaria – kunhan pikku sakkolenkin jälkeen löydettiin sen alku (ajokilsat 1100-1450km). Tiemerkinnät puolalaistyyliin aika erikoiset, yhtäkkiä kyltti ja sitten opasteet katoaa mystisesti 10-20km ajaksi.. Hieno oli päästellä motarilla auringonpaisteessa menemään. Ajokulttuuri ei yhtään niin villi kuin kuvittelin, enemmän pelottaa neljän ruuhkassa Tre-Lempäälä motarivälillä. Liikenteessä rekkoja ilman rajoitinta? Pari kulkee n.115km/h ja koko jono joutuu ajamaan 130-140km/h päästäkseen niistä ohi.

16.25 Poznan ohitettu, ajokilsoja silloin 1350km Tallinnasta. Lämpöasteita 23,5C auton mittarissa.

A2:lla myös tietullit, joita tällä kaikkiaan n. 400km maksoimme 9,90 + 17 + 17 + 37 Zlotya, eli n. 20 euroa tämän hetken kurssilla. Maksut voi maksaa kätevästi luottokortilla, joten rahaa ei tarvitse välttämättä Puolan läpäisyä vaihtaa tai nostaa automaatilta, kuten me emme ole millään läpiajokerralla tehneet. Mieluusti tästä hyvästä tiestä maksaa, erityisesti sen jälkeen, kun on körötelty Puolassa muu osuus n.60km/h keskinopeudella.

18.03 Puolasta Saksaan!! Puolan läpäisy oli melkein 11h urakka! Puolassa rajanylityspaikkakuntana Swiecko, Saksaan tultiin Frankfurt am Oderiin. Ajokilsoja Tallinnasta 1507km, ajoaikaa taukoineen melko tarkkaan 20h. Tuulimyllyjä, mäkeä ja aurinkoa edelleen, 23.5C yhä auton mittarissa.

18.25 ”Wir bauen für Sie” ekaa kertaa autobahnin varressa, kun 42km ajettu Saksassa. Eli tietöitä luvassa edelleen, kuten koko aiemman matkan teemaan sopii.

19.00 Berliini ohitettu kehätietään pitkin, matka jatkuu täpötäyden huoltsikan kautta kohti Dresdeniä.

19.15-20.30 Pikku-unoset, joiden aika ohitettu Dresden. Jälleen yksi harhaanajo tietyömaalla ja kuski ajellut kuulemma autobahnista nauttien 160km/h.

20.37 Erzgebirge -vuoristo, mäet alkaa olla sen mukaisia, seuraava kaupunkikohde Chemnitz.

20.43 Tietöitä lisää. Liikenne kuitenkin ollut koko ajan vähäistä ja kulkenut niistä huolimatta mukavasti.

21.02 Chemnitz ohitettu. Suuntana Zwickau, Hof ja Nürnberg. Alkaa hämärtää. Lämpöä vielä 18,5. Ajokilsat Tallinnasta 1830km. Zwickau ”Robert Schumann Stadt”, herättää heti pianistin huomion. Kuriositeettina, olen soittanut Schumannia viimeisessä klassisen pianonsoiton tutkintotilaisuudessani.

21.33 Zwickau ohitettu. Hämärä muuttunut säkkipimeyteen.

22.15 Matkaa taitettu Tallinnasta 24h!! Auto ollut tästä liikkeellä 23h23min. Ajokilsat Tallinnasta 1973km, sijainti autobahnilla jossain Hofin ja Nürnbergin välillä.

22.31 2000km ajoa Tallinnasta täyttyy.

22.51 Täyttyy tasan 24h ajoaikaa, siis liikkeelläoloaikaa, kilsat 2046km, sijainti Kreutz Nürnburg. Suunta kyseisestä autobahnien risteyksestä tielle 6 Heilbronniin.

23.05 Ohitetaan Rothin ainakin triathlonista tuttu kaupunki. Sveitsiin vielä niiiiiin loputon matka.

SUNNUNTAI 13.9.

0.05 Matkalla kohti Ulmia tiellä 7. Melkein tyhjä autobahn.

00.20-01.05 Lyhyessä ajovuorossa, molemmat pilkkii. Ulmin ohitus ja elämäni ekat itse ajetut kilometrit Saksan autobaanalla! Matka jatkuu kohti Lindauta, tiellä 7 / E43, kilsoja ajovuoron vaihtuessa 2262km Tallinnasta. Reissun virhe nro 3: Ostettiin liian vähän halpoja Batteryita mukaan laivalta.

01.21 Eka CH-merkki liikennemerkeissä.

01.30-02.00 pienet unet, väkisin painui silmät kiinni – ei onneksi kuskilla.

02.05 Lindausta Saksasta Itävallan puolelle saapuminen, ostettiin Vinjetit Sveitsiin ja Itävaltaan moottoriteillä ajamista varten, yhteensä 48,70€. Itävallan voimassa 10pv, Sveitsin 1v.

02.12 Bregenzistä kohti Sveitsiä ja St. Gallenia & Churia!

02.26 Tulli ja EU-rajan ylitys Sveitsiin! Ajokilsat Tallinnasta 2380km. Vihdoin! Tullista suoraan motarille, matkaa Churiin motaria pitkin 70km.

02.03 Pimeydessäkin horisonttiin alkaa piirtyä vuoria, jylhiä mustia hahmoja, pieniä ja vähän isompia.

02.40 Liechtensteinin minivaltion ohitus motaria pitkin. Valoisassa sen olisi nähnyt tieltä, nyt näkyi pelkkää mustaa ja maan valot vuoren rinteessä, sekä jokin hyvin valaistu linna. Tappelu siitä, mikä on Liechtensteinin pääkaupunki. Oikea vastaushan on Vaduz, mitä en tiennyt.

02.56 Maienfeld eli ”Heididorf” ohitettu.

3.06 Churin ohitus motaria pitkin, St.Moritziin vielä 86km

3.21 Pois motarilta / moottoriliikennetieltä ja kipuaminen kohti St.Moritzia alkaa. Reittivaihtoehtoja Tiefengastelista kaksi: toinen kulkee Julierpassin yli, toinen Albulapssin yli. Valitaan Julierpass. Pimeää ja ylhäällä tosi sumuista, minä tosin nukahdan jo ylös ajaessa.

3.40-4.25 Nukun autossa. Sillä välin kaksi kettua meinaa jäädä alle ja herään St.Moritzin keskustaan saavuttaessa. Unihiekat ropisee tehokkaasti silmistä kenties maailman hienoimmat maisemat nähdessä.

4.34 Saavutaan Samedaniin. Ajokilometrit Tallinnasta 2545,6km, ajoaika liikkeellä 29h23min, yhteensä matkustusaika 30h20min. Avg. Speed 87km/h, avg. kulutus 5,5l/ 100km

Tässä vielä se tärkein, eli ruokapuoli moiseen suoritukseen.

N.30h MATKUSTUKSEVÄÄT 2 HENGELLE YHTEENSÄ: 

– 6 tölkkiä sugarfree batterya, 2 tölkkiä sugarfree redbullia

– 6,5 litraa Pepsi Maxia tai kola zeroa

– 3 jättimäistä takeaway maitokahvia tai lattea – yhdessäkään ei Huhtamäen kantta!

– 6 litraa vettä / kivennäisvettä

– 250g kuivattuja hedelmiä ja pähkinöitä

– 1kg omenoita

– 3 proteiinipatukkaa a’ 50g

– 2 Ritterin sportin valkosuklaalevyä a’ 100g

– 4 täytettyä sämpylää

– 250g gluteenittomia karkkeja (laivalöytö, erittäin hyviä!)