Kun pyörä mukautuu ajajan muotoihin (julkaistu 7.12.2013)

Kipinä tämän tekstin aloittamiseen kumpuaa jo useamman vuoden takaa, jolloin kuulin erään maantiepyöräily/triathlonharrastustaan aloitelleen tuttavan ostaneen uuden pyörän, vieläpä kivan mintun värisen pyörän kunnollisesta paikallisesta pyöräkaupasta. Toisen onnea oli vaikea mennä rikkomaan, kun hetken kuunneltuani tajusin, että tälle tuttavalleni - alle 170cm pitkälle naiselle - oli myyty kokoa 52 oleva pyörä. Ja jälkiviisas oli ikävä olla, kun jonkin ajan kuluttua samainen tuttava valitteli niskan kipeytymistä, käsien puutumista ja muutenkin vähän epämiellyttävää ajokokemusta.. Onneksi hänen innostuksensa ei kuollut "asiantuntevien" pyöräkauppiaiden kovasta yrityksestä huolimatta ja nykyään hänellä onkin itselleen sopivan kokoinen uusi pyörä, johon myös ajoasento on asetettu hänelle ns. pitkän kaavan mukaan. Lienee turha kertoa, että nykyisin hän nauttii maantiepyöräilystä huomattavasti entistä enemmän.

Oma pikkupyöräni toimii erinomaisesti myös peesikieltoisissa triathlonkisoissa minikokoisine lisätankoineen. Kuva: Anni Antikainen

Minä olen naiseksi melko normaalikokoinen, jopa pitkä. Pituutta minulle onkin kertynyt kaikkiaan 171 senttimetrin verran. Lähtökohtaisesti voisi siis kuvitella, että minulle olisi melko helppoa löytää pyörä. Näin siis silloin, jos ei oteta huomioon muuta kuin ihmisen kokonaispituus ja unohdetaan huomioida ruumiinrakenne. Olen nimittäin mallia "erittäin pitkä selkä ja kädet, vähintään yhtä erittäin lyhyet jalat", jolloin useimpien pyörien kanssa ongelmakseni on muodostunut se, että korkeuden puolesta tarvitsen todella pienen pyörän, mutta näissä pituus tahtoo herkästi loppua kesken. Talvella 2011 teinkin ehkä pyöräilevän elämäni parhaan ratkaisun ja teetätin itselleni oman pikkuisen maantiepyörän täysin omien mittojeni mukaan tehtynä. Pyöräni valmistuksesta vastasi järvenpääläinen Pyörätalo Chebici, jossa mitoituksen ja suunnittelun hoitaa vuosikymmenien kokemuksella kaupan omistaja Vesa Rauttu, mutta itse pyörä valmistetaan ja kootaan Italiassa käsityönä.

Eipä tarvitse kurkotella tai kipeyttää niskaa ajellessa - eikä näytä perinteiseltä suomalaiselta naispyöräilijä kaksi kokoa liian ison pyörän selässä.

Koska moinen pyörän teettäminen varmasti kuulostaa vähintäänkin tähtitieteeltä, ajattelin esitellä teille pyörän mitoitusprosessin kuvien muodossa. Kuvat on napattu luonnollisesti Pyörätalo Chebici tiloissa ja niissä näkyy kanssani itse Mr. Chebici, eli Vesa :)
Yllä olevissa kuvissa on näkyvissä oma teetetty maantiepyöräni tositoimissa. Jos yksi pyörä pitäisi pelastaa tulipalosta, se olisi ehdottomasti oma pieni oranssi paholaiseni, joka on täysin minulle valmistettu ja näin ensimmäinen juuri minulle sopiva maantiepyöräni.

Satulan korkeus asetetaan ensin kohdilleen.

Tarkkaa puuhaa.

Varpaat ojennukseen.. vai olisikohan tässä sittenkin kysymys jostain muusta? :)

Nyt alkaa asento jo rakentua oikeaan suuntaan. Erityisesti kannattaa huomioida se, ettei ajoasennossa tarvitse kurotella selkä kyyryssä ja kädet supermiesasennossa kohti tankoa, vaan pyörän (mittapukin) päällä voi istuskella rennosti - vaikkapa tuntien ajan.

Vielä vähän hienosäätöä...

... ja valmista tuli!

p.s. Blogimainostamiseen liittyen huomautan, että Pyörätalo Chebici on allekirjoittaneen toisen puoliskon pyöräjoukkueen pääyhteistyökumppani ja kuvissa näkyvät vaatteet ovat allekirjoittaneen edustaman pyöräilyseuran virallisia ajoasuja. Oranssi pikkukiiturini on kuitenkin ostettu ihan omalla rahalla eikä allekirjoittanut hyödy taloudellisesti yhtään euroa loistavan palvelun ja osaavan pyöränmitoittajan hehkuttamisesta blogissaan :)