Eilen se sitten kisattiin, kuuluisa ja paljon puhuttu Joroisten puolimatka. Ensimmäiseksi pitää kehua jälleen kerran tapahtumaa, kisajärjestäjiä, kanssakilpailijoita ja katsojia. Mahtava tunnelma ja ensiluokkainen tapahtuma, josta tällä kertaa osasin itsekin nauttia. Kisaraporttiin olisi tarjolla paljon kuvia, mutta kirjoittelen tätä juuri tabletilla, joten kuvat pääsevät mukaan sitten seuraavaan postaukseen :)
Kisavalmistelut
Joroisille lähdettiin kotoa Lempäälästä perjantaina aamukymmenen jälkeen. Matkalla pidettiin lounastaukoa Jyväskylässä, jonka jälkeen ajeltiin suoraan hotellille Leppävirralle. Leppävirralla käytiin pienellä pyörittelyllä, lähinnä kokeilemassa, että varusteet toimii ja ovat vietävissä vaihtopaikalle illalla. Toimivathan ne. iklan ja iltapäivän aikana käytiin kisakansliassa hakemassa kisamateriaalit, osallistuttiin kisainfoon, shoppailtiin Vanajalinnan kisasta saamallani lahjakortilla tritavaroita, katsottiin Annin voittoisa maaliintulo pikakisassa ja illan päätteeksi vietiin tavarat ensin Valvatuksen rantaan T1:en ja sitten juoksupussi urheilutalon T2:een.
Illan pizzojen jälkeen uni tuli ilman hermoilua ja aamulla heräsin vasta herätyskelloon edelleen jännittämättä oikeastaan yhtään. Hotelliaamiaista syötiin kaikessa rauhassa ja päätettiin säästää aikaa menemällä aamulla ns. yleisöparkkiin omalla autolla ja siitä kävellen lähtöpaikalle. Ratkaisu oli hyvä eikä tarvinnut viettää tunteja bussissa ja rannalla starttia hermoillen. Ennen lähtöä fiilis oli hyvä ja erityisen hienoa oli seistä lähtökarsinassa uransa viimeiseen kisaan startanneen Tiinan vierellä. Hieno urheilija ja hieno ura Suomen ja maailman huipulla kovassa lajissa.
Uinti
Uintiin lähdin rauhallisesti takarivistä (siis niistä kahdesta joihin pieni ryhmämme mahtui), enkä edes yrittänyt kenenkään vauhtiin mukaan. Uinti tuntui helpolta ja mukavalta. Vesi oli lämmin ja järvenpinta tyyni, joten pitkästä aikaa nautin kisan uintiosuudesta. Sen tosin huomasi ajastakin, että tuli nautittua koko rahalla - sain nimittäin kulutettua 1,9km uintiin aikaa ruhtinaalliset n.33min30sek enkä edes kierrellyt yhtään ylimääräistä koukeroa matkalla. Rantauduin yllätyksekseni lähes yhtäaikaa kisassa mukana olleen venäläisammattilaisen kanssa, tosin muut yleisen naisen olivat tuossa vaiheessa jo pyöräilemässä.
Pyöräily
Pyöräilyyn oli ennakkoon mietitty sopivat tehot, joita lähteä ajamaan. Ne lensivät kuitenkin romukoppaan heti kättelyssä, kun lähdin venäläisnaisen perään ajamaan. Ekat 20km mentiin käytännössä samaa kyytiä kuin 50min kestäneessä SM-tempossa, kunnes tajusin hiljentää vauhtia ja jäädä ajamaan omaa ajoa. Vahinko oli kuitenkin jo tapahtunut ja olo tuntuu kokoajan väsyneemmältä ja väsyneemmältä. Reilun 60km ajon jälkeen iski noutaja ja luulin jo etten jaksaisi polkea edes koko 90km matkaa vaihtoon asti. Loppumatkasta jouduin jo rullailemaan alamäet alas polkematta, että selvisin jotenkin päin pois reitiltä. Huolimatta lopun totaalisesta hyytymisestä, pyöräaikani painui vain hivenen yli 2h30min, mutta juoksuvaihdossa viihdyin pitkään ja hartaasti. Teki vain mieli jäädä tuoleille istumaan.
Juoksu
Viimeisillä tahdonvoiman rippeillä tallustin ulos vaihtopaikkana toimineesta urheilutalosta ja aloitin juoksuosuuden. Väsymys oli suunnaton jo ensimmäisistä askeleista lähtien, mutta päätin koittaa juoksemista kuitenkin. Selvisin ensimmäisen kilometrin, kunnes silmissä jo musteni ja oli pakko pysähtyä. Yritin jatkaa uudestaan, mutta jo muutaman askeleen päästä totesin, että jos aion päästä omin jaloin reitiltä pois, ei matkaa voi enää jatkaa. Siispä juoksuosuuteni pituus oli tällä kertaa 21km sijaan n. 1km.
Analyysi
mikä sitten oli vialla? Yksinkertaisesti liian huono harjoittelu suhteessa pyöräilyn aloitusvauhtiin. Olen tällä hetkellä erityisesti pyörällä melko suorituskykyisessä kunnossa ja myös juoksussa tehnyt 5km ennätykseni tänä kesänä. Pystyn tekemän hyviä suorituksia alle 1h kisoissa. Mutta oma pää ei tajua sitä, että 5h kisat ovat vähän eri juttu. Sorruin siis aloittelijan virheeseen. Fiksummalla vauhdinjaolla olisin voinut ajaa pyörän käytännössä samaan aikaan ja silti vielä juosta normaalisti, mutta sitä on turha jälkikäteen jossitella. Ensi kerralla, eli Tahkolla kuukauden päästä on onneksi tilaisuus olla järkevämpi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti