Eilen sitä kisailtiin taas yhden viikonlopun tauon jälkeen. Vuorossa oli kauden ensimmäinen ja viimeinen kympin startti tammikuisen SM-kisan jäätyä väliin sairastelun kynsissä. Eilen hiihdetty kisa piti alunperin jo hiihtää monta kuukautta sitten, mutta lumen puutteessa se siirrettiin maaliskuulle. Näin maaliskuussakin meinasi käydä köpelösti, sillä 10 asteen päivälämpötilat, aurinko sekä vesisateet ovat kuluttaneet Kaupinkin paksun lumipatjan jo melko ohueksi ja ruskeaksi jäiseksi kasaksi. Vielä perjantaina illalla latu oli peilijäätä ja oikea varuste olisi suksien sijaan ollut retkiluistimet, mutta pieni räntäsade lauantaiaamuna sai aikaan sen, että keli Kaupissa ei ollutkaan enää jäisen nopea.
Tampereen kaupungin liikuntapaikkamiehille täytyy tosin antaa vaikean talven latujenhoidosta arvosanaksi 10+, sillä aikamoisen työn nämä ovat saaneet tehdä, että Kaupissa ylipäätään on ollut niin huiman hieno ja pitkä tykkilatu, joka on vieläkin hiihtokunnossa ja kisakunnossa. Kiitos heitä tuskin tätä kautta tavoittaa, mutta eihän koskaan kai voi kehua ja antaa positiivista palautetta liikaa.
Paikalle Kauppiin oli saapunut iso liuta naisia kauempaakin Suomesta ja lähtölistaa katsellessani arvelin kuuluvani tuttuun tapaan viimeisten joukkoon tasokkaassa seurassa. Jotain asennevammani muutoksesta kertonee se, että tämä tosiasia ei ole minua tänä talvena haitannut yhtään ja iloisella mielellä lähdin kisoihin lähinnä katsomaan olenko yhtään parantanut vauhtiani suhteessa muihin talven kuluessa. Ja olinhan minä, hävisin nyt puolen tunnin kympin suorituksessa käytännössä kaikille kilpasiskoille saman verran tai jopa vähemmän kuin puolta lyhyemmillä matkoilla talven aiemmissa kisoissa. Tulokset löytyvät Tampereen Yrityksen sivuilta.
Toki kisareitti, kisamatka ja keliolosuhde oli tällä kertaa minulle erittäin suosiollinen ja kotiladulla isointa mäkeä on tullut hinkattua tänä talvena ylös ja alas monen monta kymmentä kertaa. Radan rasitukset tuntien tiesin hyvin kuinka lähteä kympille matkaan ja onnistuinkin nostamaan vauhtiani kierros kierrokselta. Päivän kisareitille ei käytännössä osunut yhtään vihaamaani tasaista työkohtaa vaan kokoajan joko kivuttiin ylös tai laskettiin alas - kuusi pitkähköä nousua ja kuusi pitkähköä laskua mahtuikin kympin matkalle kolmen kierroksen aikana.
Eilisestä siis jäi takataskuun hyvä, iloinen mieli lähteä kohti ensi viikon perjantaita ja Jyväskylän SM-hiihtoja ilman muuta talven parhaimman hiihdon jälkeen. Monen vuoden ihmettelyn jälkeen edessä ovat siis vihdoin ja viimein ensimmäiset aikuisten sarjan SM-hiihtoni, vaikka jo ikäloppu pian 27-vuotias olenkin. Viimeksi olen osallistunut SM-hiihtoihin nuorten sarjassa vuonna 2007, jolloin eli sitä elämänvaihetta, ettei urheilu kauheasti kiinnostanut, olin huonossa kunnossa, painoin nykyistä yli kymmenen kiloa enemmän ja tuloskin oli sen mukainen. Viimeisin maaliinhiihdetty SM-hiihtoni on myös paras hiihtosuoritukseni koskaan ja se ajoittuu jo yhdeksän vuoden päähän, vuodelle 2005 ja Kuopion Puijolle, jolloin olin N18 -sarjan 15. kympin perinteisellä. Nyt tuon sijoituksen eteen saa todennäköisesti laittaa yhden ykkösen lisää, jotta ollaan lähellä sitä sijoitusta, mille vauhdillani voi yltää perjantaina.
Jyväskylän kisasta alkaakin sitten reilun viikon mittainen talvilomareissu, jonka aikana tulemme vierailemaan mm. Vuokatissa, Kuopiossa sekä tietysti Enontekiöllä ja Kautokeinossa - suksien kera tietysti. Kuten twitter- ja facebook-ystäväni tietävätkin, odotan 90km hiihtomatkaa riemulla. Sillä jos eilen kympin hiihtäminen oli huippukivaa, eihän 90km voi olla muuta kuin vielä yhdeksän kertaa kivempaa! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti